Mikä onnenpotku! Sain omakseni kotiväen ylimääräiseksi jääneen digikameran. Tottahan siinä piti kuvailla eläimiä oikein urakalla. Esittelyssä siis omat ja kotiväkeni eläimet, ensimmäinen osa:
1. Nelli aka Kelmeä Möly:
Loistavan kasvatustyöni tulos. Nyt noin 8-vuotiaasta kissaneidistä tuli vaikea, läheisriippuvainen ja nirso. Vanhemmiten se on muuttunut myös ynseäksi minua kohtaan, mikä tosin saattaa olla mielenosoitus siitä, että muutin pois kotoa ja annoin Nellin äidilleni adoptoitavaksi. Eräs loistoesimerkki Nellin luonteesta on, ettei se koe tarpeelliseksi kehrätä sylissäni. Se vain istuu hiljaa kuin tatti ja odottaa silityksiä. Joka tapauksessa se on elämäni tärkein kissa.
2. Ronja aka Mönjä:
Pikkusiskoni kissa, jota kukaan ei osannut edes kaivata, mutta se vain tömpsähti maailmaan ja kotiväelleni. Ronja osaa muun muassa istua, seisoa ja hypätä kahdelle jalalle käskystä. Jos se ei saa riittävästi aivojumppaa, se ryhtyy kiusantekoon, kuten Nellin kurittamiseen. Mainio tyyppi kuitenkin.
3. Iita aka Lumppu-Iita:
Ronjan äiti. Naapurit hylkäsivät kissapolon muuton aikana ja Iita ajelehti asustelemaan kotiväkeni pihapiiriin. Se on ulkokissa, luonteeltaan valtavan kiltti ja ihana. Iitan kohtalo on sikäli avoin, ettei kukaan tiedä, mitä sille oikein pitäisi tehdä. Sisäkissaksi siitä ei oikein ole, mutta asumattomassa navetassa on talvisin kylmä. Pentujakin se tehtailee aika ajoin, mistä lisänimi. Useimmat pentueet ovat menehtyneet keskenmenoon, mikä on tavallaan onni onnettomuudessa.
4. Musti aka Mustikka:
Asuu kanssani Tampereella. Tämä hamsterivaari rakastaa salaattia, elelee herroiksi viisikerroksisessa häkissään ja ulkoilee säännöllisesti keittiössä. Päätti kesyyntyä käsikesyksi vanhoilla päivillään, ihan omia aikojaan.
5. Heppu aka Pupu:
Toinen Tampereen asukkini. Heppu tykkää ulkoilla, kunhan se saa istua olkapäälläni ulkoilun ajan. Urbaanit kerrostalonaapurit käyvät aina kysymässä, mitä ihmeen otusta kanniskelen mukanani. Eivät kania tunnista, kummat.
6. Pehmo:
"One day I’ll be a real boy!"
