Elämä on iloinen asia

Kevät tuli ja urheiluhulluus iski. Työpaikan väki sai houkuteltua minut salirinkiin ja nyt yritän pontevasti nostella rautaa kahdesti viikossa. Olen joka paikasta kipeä! Erityisesti selkä on kankeana.

Kevätys vaivaa pupuakin, niin paljon se on kouhottanut viime päivinä. Minun oli taas pestävä se, kun se oli päiväsaikaan loikannut keittiönpöydälle ja kaatanut oliiviöljyt päälleen. Heppu Hepulikanin kanssa ei yksinkertaisesti voi olla tarpeeksi varovainen. Pesemisestä se ei järkyttynyt enää yhtä paljon kuin viimeksi, mutta päätti kesken kaiken hypätä syliini. Tuli sitten pestyä omistaja samalla.

Eilen juhlin kevään tuloa Kalliossa. Onnistuin jostain syystä eksymään ja harhailin yksinäni pitkin Kalliota. Sain seurakseni ontuvan juopon ja olin saada kananmunasta päähäni. Jotkut pellavapäät keksivät nimittäin heitellä parvekkeelta kananmunia ohikulkijoiden päälle. Yhdeltä naiselta olisin pyytänyt vähän opastusta, mutta hän käveli suoraan päälleni ja jatkoi matkaansa kuin ei olisi huomannutkaan. Äkkiseltään Kallio ei vaikuttanut paikalta, josta ihan heti lähtisin etsimään sitä omaa asuntoa.

Postaan tänne myöhemmin kevätkuvia lenkkipolulta, jonne aion suunnistaa juuri nyt.

Sunnuntaina surffailin töiden lomassa YouTubessa ja innostuin etsimään vanhoja musiikkivideoita. Oli ilo löytää muun muassa seuraavat pätkät:

1. Don Huonot: Suojelusenkeli. Olin teinivuosina armoton fani ja osasin koko tuotannon ulkoa. Sittemmin levyt ovat harmi kyllä jääneet hyllyyn pölyttymään. Suojelusenkeli muistui mieleen parin kuuntelukerran jälkeen. Edelleen kolahtaa!

2. Tori Amos: Spark, God, Silent all these years. Kun vuosia sitten huudatin tauotta Tori Amoksen tuotantoa ja sahasin erityisesti yhtä biisiä, kävin aika rankkoja juttuja läpi. Sen vuoksi en oikein edes pysty kuuntelemaan näitä biisejä enää. Oli kuitenkin hienoa nähdä videot ensimmäistä kertaa.

Se yksi biisi, jota soitin kerta toisensa jälkeen, on tässä:

Oli hämmentävää huomata, että videoon on yhdistetty kaikkien aikojen suosikkibiisini ja lempisarjani. Säikähdin vähän, miten synkkä yhdistelmästä tuli. Ei oikein kuvaa sielunmaisemaani ainakaan nykytilanteessa.

Minulla oli oikein mukava, leppoisa pääsiäinen. Tanssin tanssipeliä, kävin Tampereella ja katselin nostalgiavideoita YouTubesta. Maanantaiaamuna kohtasin kuitenkin pääsiäisyllärin, joka palautti nopeasti maan pinnalle. Kun kömmin silmät puoliummessa vessaan, löysin kanini vessanpöntöstä.

Minulla ei ole aavistustakaan, kauanko se siellä oli istuskellut. Ilmeisesti se oli avannut raolleen jääneen vessanoven ja luullut hyppäävänsä pöydän päälle. Loppu onkin historiaa. Onneksi se on jo aikuinen kani eikä ihan pienimmästä päästä, joten kastui vain takapuolestaan.

Eipä siinä muu auttanut kuin pestä haiseva kani saman tien ensimmäisellä aineella, joka käteen osui (oli muuten Sebamedia). Loppupäivän Heppu oli melko vaikeana. En usko, että se niinkään vessanpöntöstä järkyttyi, mutta pesemisen ja kastumisen se otti raskaasti. Se luuli, ettei häntä märkänä voi pomppia normaalisti ja pelkäsin, että se oli satuttanut itsensä. Kun häntä kuivui, Heppu palautui kuitenkin normaaliksi. Eräs kaverini totesi, että sille kannattaisi ostaa sukelluslasit vastaisuuden varalle.

Ohessa vielä huippumielenkiintoinen videoklippi parin viikon takaa, ajalta ennen vessanpönttöseikkailua.

Pupu seikkailee taas

Add to My Profile

Viime aikoina on pitänyt kiirettä aikuiseksi kasvamisen kanssa. Olen tehnyt töitä, juhlinut parhaan ystäväni häitä ja kummipoikani synttäreitä, opetellut ajamaan Ruoholahden S-Marketiin, tankkaamaan auton ja pitämään koulutuksia. Toiminimi pitäisi perustaa heti. Myös valmistuminen ja oman asunnon osto siintävät lähitulevaisuudessa.

Kaiken tämän keskellä rupesin huolehtimaan ehdottoman tärkeistä asioista, kuten siitä, miksi suosikkikampaaja ei vastaa sähköpostiin ja enkö tosiaan ole päivittänyt blogiani aikoihin.

Jatkan pian uusien merkintöjen naputtelemista. Luvassa juttua ainakin Heppu-kanin uusimmasta tempauksesta, tanssimatosta ja YouTubesta.