On olemassa yksi asia, josta en pidä ollenkaan. Kanin kynsien leikkaaminen.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin Heppu Hepulius on kuin sähköjänis, kun sen kynsiä yrittää leikata. Sitä täytyy kesyttää ja väsyttää vaikka kuinka kauan, ennen kuin se suvaitsee olla paikallaan. Senkin jälkeen se yrittää tasaisin väliajoin sätkiä muualle. Se on luonteeltaan joskus aivan uskomaton hepulikani.
Toiseksi minulla on fobia. Pelkään kuollakseni osuvani kynsien verisuoniin. Tiedän järjen tasolla, että leikkaan kynsiä liian vähän ja että ne ovat liian pitkät, mutta siitä huolimatta en vaan pysty leikkaamaan enempää. Ajatus verisuoneen osumisesta on ihan liian kamala.
Olen miettinyt, että pitäisi varmaan kiikuttaa Heppu eläinlääkärille ja leikkuuttaa siellä kynnet kunnolla lyhyiksi. Sitten olisi ehkä itselläkin matalampi kynnys ottaa kunnolla pois pituutta. Mutta onkohan vähän noloa viedä terve otus eläinlääkärille vain kynsienleikkuun takia?
“Mun kynsiin et koske, pahis”.
Tuttu tunne! Leevi on onneksi erittäin helppo kynsienleikkuun suhteen, siis alkuvaikeuksien ja yhteisen sävelen löytymisen jälkeen. :) Mutta edesmennyt Hupu ei oikein koskaan tottunut tuohon leikkuuseen. Parhainta on leikata usein ja ihan vähän niin ei pelkoa suoneen osumisesta. Tsemppiä ja Hepulle terkkuja! :)
Comment by Eva — January 30, 2007 @ 1:25 am