Elämä on iloinen asia

On olemassa yksi asia, josta en pidä ollenkaan. Kanin kynsien leikkaaminen.

Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin Heppu Hepulius on kuin sähköjänis, kun sen kynsiä yrittää leikata. Sitä täytyy kesyttää ja väsyttää vaikka kuinka kauan, ennen kuin se suvaitsee olla paikallaan. Senkin jälkeen se yrittää tasaisin väliajoin sätkiä muualle. Se on luonteeltaan joskus aivan uskomaton hepulikani.

Toiseksi minulla on fobia. Pelkään kuollakseni osuvani kynsien verisuoniin. Tiedän järjen tasolla, että leikkaan kynsiä liian vähän ja että ne ovat liian pitkät, mutta siitä huolimatta en vaan pysty leikkaamaan enempää. Ajatus verisuoneen osumisesta on ihan liian kamala.

Olen miettinyt, että pitäisi varmaan kiikuttaa Heppu eläinlääkärille ja leikkuuttaa siellä kynnet kunnolla lyhyiksi. Sitten olisi ehkä itselläkin matalampi kynnys ottaa kunnolla pois pituutta. Mutta onkohan vähän noloa viedä terve otus eläinlääkärille vain kynsienleikkuun takia?

“Mun kynsiin et koske, pahis”.

Minä pidän Kemopetrolista. Näin on ollut asian laita jo vuodesta 2000. Jostain syystä en kuitenkaan seitsemään vuoteen onnistunut pääsemään keikalle asti. Viime viikonloppuna asia onneksi korjaantui Virgin Oil Co:n keikalla.

Haluaisin hirmu mielelläni sanoa, että keikka oli unelmien täyttymys ja kerrassaan mahtava kokemus. Tavallaan se olikin, ainakin paikan ilmapiiri oli huikea. Väkeä oli juuri sopivasti ja yleisfiilis oli rento.

Esityksessä kuitenkin häiritsi kaksi asiaa: Ensinnäkään Laura Närhen ääni ei tahtonut kuulua soitinten pauhun ylitse. Hän unohti myös sanat pariin otteeseen. Jälkimmäisen voi antaa anteeksi sillä perusteella, että edellisestä keikasta oli aika kauan.

Mutta että seitsemässä vuodessa ei osata vääntää mikin volumeja kaakkoon, sitä en ymmärrä. Laura Närhen ääni on mielestäni uskomattoman kaunis. Miksi ihmeessä se täytyy piilottaa soitinten taakse niin, että ääni on sitten huudettava väkisin kovemmaksi? En ole muusikko, joten kysynkin viisaammilta: onko siihen jokin syy, että solistin ääni hukutetaan tuolla tavalla, vaikka bändi on muuten ammattitaitoinen?

Alla vielä pieni videopläjäys keikalta. Se on otettu kännykällä, joten laatu ei ole ihan huippuluokkaa, mutta eiköhän sieltä kuitenkin tutut hahmot erotu. Laulu erottuu tuossa paremmin kuin livetilanteessa (matalat äänet ovat tippuneet pois):

Olen vieläkin vilpittömästi sitä mieltä, että Kemopetrol on Suomen paras bändi -tosin levyllä.

Hups, taas vierähti tovi jos toinenkin viimeisimmästä päivityksestä! Nyt tuleekin kerralla enemmän asiaa.

Kuten osa lukijoista tietääkin, pistin urasuunnitelmat uusiksi, lopetin vanhassa työpaikassani ja rupesin tekemään päättötyötäni täysipäiväisesti ainakin vähäksi aikaa. Nyt olen lähinnä etsiskellyt freelancer-nörttikeikkoja ja joitain on jo vireilläkin. Flash+ActionScript näyttäisi työllistävän paremmin kuin peruskoostaminen.

Uuden upean urani kunniaksi -joka odottaa kulman takana, olen päättänyt -päivitin portfolioni uuteen uskoon. Se löytyy täältä:

Klikkaa tästä

Kommentoikaahan, jos löydätte sieltä bugeja tai muuta mainitsemisen arvoista. Niin, ja töitäkin saa toki tarjota :) Viimeinen navigaationappi ja palautesivun kiitossivu ovat vielä viimeistelemättä, joten niitä ei kannata säikähtää. Muutenkin ulkoasua enemmän olen panostanut koostamistekniikkaan. Portfolio on tehty pelkällä CSS:llä ja JavaScriptillä. Ei taulukoita eikä edes muita sivuja paitsi index.html.

Kohta seuraa lisää juttua muista vähemmän nörteistä aiheista :)