Suurin suomalaisista blogeista käsittelee masennusta ja epäonnea rakkaudessa, seksielämässä, työssä tai kaikissa edellämainituissa yhteensä. Sellaista me ollaan, melankolista kansaa. Miksi ihmeessä siis täytän oman blogini hömpällä, kaneilla ja viihteellä? Kuvastaako se pinnallista luonteenlaatua tai sitä, ettei elämä ole näyttänyt vielä nurjaa puoltaan?
Eipä hätää, on se näyttänyt ihan yhtä lailla kuin kenelle tahansa ahdistusbloggaajalle. Tällä hetkellä kaikki on kuitenkin suht hyvin ja siksi haluankin iloita elämästä täysillä. Minussa on myöskin vakavanlaatuinen valmistusvirhe, nimittäin yltiöoptimisti. Se on kantanut esimerkiksi sellaisten aikojen yli, kun ei ollut varaa ostaa uutta sulaketta tai kun siivoojana hiestin yleisen miestenvessan lavuaarien alaputkia kädet ja polvet viemärimoskassa. Seuraaviin asioihin uskon vilpittömästi:
1. Yrittäminen kannattaa. Tämän hokemiseen en kyllästy ikinä. Suurimmaksi osaksi yrittäminen palkitaan, mutta jos käy toisin, ainakaan ei tarvitse jäädä harmittelemaan. Silloin voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että tälle en voinut mitään, ja kokeilla jotain muuta.
2. Ei pidä verrata omaa sisintään toisten ulkokuoreen. Jokainen on epävarma ja hukassa, kaikki vertaavat toisiaan muihin eikä kenestäkään näe päällepäin päänsisäistä myllerrystä. Sen vuoksi loistokkaimmankaan persoonan edesssä ei kannata tuntea alemmuuskompleksia.
3. Maailman menestyneimmät ihmiset eivät välttämättä ole alansa parhaita. He ovat vain tienneet, mitä ovat halunneet ja ovat määrätietoisesti edenneet sitä kohti. Jos siis tiedät, mitä haluat, onneksi olkoon! Loppu vain tavoitteita kohti pyrkimistä.
4. Eläinten seura on aina hyväksi. Okei, minun tapauksessani se tietää joskus vähän aivastelua, ihottumaa ja astmalääkkeitä, mutta pienet fyysiset ongelmat eivät ole mitään verrattuna henkiseen hyvään oloon. Eläimet eivät ymmärrä rooleja eikä kulisseja. Jos ne pitävät sinusta, ne pitävät sinusta sisimpäsi takia. Kenelle tahansa on hyväksi kokea se.
5. Ihminen on olemassa paitsi itseään, myös muita varten. Emme ole hamstereiden kaltaisia erakkoja eikä omaan napaan tuijottelu tee hyvää kenellekään. Onnellisimmat ihmiset, jotka olen tavannut, ovat poikkeuksetta olleet tyytyväisiä nimenomaan siihen, että elämässä on jokin muu sisältö kuin he itse. Usein paras apu ahdistukseen on ottaa etäisyyttä itseensä ja keskittyä muihin juttuihin.
Sitten vain pää pystyssä uutta päivää kohti!
PIENI LISÄYS JÄLKIKÄTEEN
Toki on olemassa myös sairaus nimeltä masennus, johon pää pystyyn -kannustukset eivät todellakaan auta, pikemminkin päinvastoin. Masennus ei katoa keneltäkään vain muutamaa hilpeää ajatusta toistelemalla, siihen vaaditaan ihan muut konstit. Tarkoitukseni ei olekaan väheksyä kyseistä sairautta, tuoda vain vähän iloa perinteiseen, terveeseen suomalaiseen melankoliaan.
