Elämä on iloinen asia

Viihdettä, joka kritisoi viihdettä. Takaan, että viihdytte:

trends.typepad.com

Uskon, että Übercool-blogista kuullaan vielä.

Suurin suomalaisista blogeista käsittelee masennusta ja epäonnea rakkaudessa, seksielämässä, työssä tai kaikissa edellämainituissa yhteensä. Sellaista me ollaan, melankolista kansaa. Miksi ihmeessä siis täytän oman blogini hömpällä, kaneilla ja viihteellä? Kuvastaako se pinnallista luonteenlaatua tai sitä, ettei elämä ole näyttänyt vielä nurjaa puoltaan?

Eipä hätää, on se näyttänyt ihan yhtä lailla kuin kenelle tahansa ahdistusbloggaajalle. Tällä hetkellä kaikki on kuitenkin suht hyvin ja siksi haluankin iloita elämästä täysillä. Minussa on myöskin vakavanlaatuinen valmistusvirhe, nimittäin yltiöoptimisti. Se on kantanut esimerkiksi sellaisten aikojen yli, kun ei ollut varaa ostaa uutta sulaketta tai kun siivoojana hiestin yleisen miestenvessan lavuaarien alaputkia kädet ja polvet viemärimoskassa. Seuraaviin asioihin uskon vilpittömästi:

1. Yrittäminen kannattaa. Tämän hokemiseen en kyllästy ikinä. Suurimmaksi osaksi yrittäminen palkitaan, mutta jos käy toisin, ainakaan ei tarvitse jäädä harmittelemaan. Silloin voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että tälle en voinut mitään, ja kokeilla jotain muuta.

2. Ei pidä verrata omaa sisintään toisten ulkokuoreen. Jokainen on epävarma ja hukassa, kaikki vertaavat toisiaan muihin eikä kenestäkään näe päällepäin päänsisäistä myllerrystä. Sen vuoksi loistokkaimmankaan persoonan edesssä ei kannata tuntea alemmuuskompleksia.

3. Maailman menestyneimmät ihmiset eivät välttämättä ole alansa parhaita. He ovat vain tienneet, mitä ovat halunneet ja ovat määrätietoisesti edenneet sitä kohti. Jos siis tiedät, mitä haluat, onneksi olkoon! Loppu vain tavoitteita kohti pyrkimistä.

4. Eläinten seura on aina hyväksi. Okei, minun tapauksessani se tietää joskus vähän aivastelua, ihottumaa ja astmalääkkeitä, mutta pienet fyysiset ongelmat eivät ole mitään verrattuna henkiseen hyvään oloon. Eläimet eivät ymmärrä rooleja eikä kulisseja. Jos ne pitävät sinusta, ne pitävät sinusta sisimpäsi takia. Kenelle tahansa on hyväksi kokea se.

5. Ihminen on olemassa paitsi itseään, myös muita varten. Emme ole hamstereiden kaltaisia erakkoja eikä omaan napaan tuijottelu tee hyvää kenellekään. Onnellisimmat ihmiset, jotka olen tavannut, ovat poikkeuksetta olleet tyytyväisiä nimenomaan siihen, että elämässä on jokin muu sisältö kuin he itse. Usein paras apu ahdistukseen on ottaa etäisyyttä itseensä ja keskittyä muihin juttuihin.

Sitten vain pää pystyssä uutta päivää kohti!

PIENI LISÄYS JÄLKIKÄTEEN
Toki on olemassa myös sairaus nimeltä masennus, johon pää pystyyn -kannustukset eivät todellakaan auta, pikemminkin päinvastoin. Masennus ei katoa keneltäkään vain muutamaa hilpeää ajatusta toistelemalla, siihen vaaditaan ihan muut konstit. Tarkoitukseni ei olekaan väheksyä kyseistä sairautta, tuoda vain vähän iloa perinteiseen, terveeseen suomalaiseen melankoliaan.

Eilisessä jutussani mainitsin Mix-lehden, jonka lukeminen on jo perhetraditio. 14-vuotias pikkusiskoni on tilaaja, kun taas minä nappaan lehden matkaani töistä ja lahjoitan eteenpäin isosiskolleni. Poikaystäväni vilkuilee juttuja puolisalaa ja murahtelee. Mutta näin se vain on: toista yhtä vilpittömän herttaista musiikkilehteä ei olekaan!

Nuoret lukijansa Mix nostattaa aivan ultimaattisiin sfääreihin. Nimimerkki "OC_FANI" jakaa tajunnanräjäyttävän lukukokemuksensa uusimmassa numerossa:

"Minä olin kaverini kanssa puistossa. Kotiin tultuani ajattelin huvikseni hakea postit. Laskuja laskuja, äitin lehtiä. MUTTA! Ei voi olla… Ei se ole…. ON SE! SE ON MIX! IHANAA!

Katsoin etukantta. OC! Kiljuin ihan täyttä. Kaverini kääntyi katsomaan, mikä minuun meni. TV-specialissa OC, huusin kaverilleni. Ei mitään hätää. Kävelin kohti taloa Mix kädessä, ja luin julisteet. Jaa jaa… MUTTA; mitä silmäni näkevätkään! OC! Julisteissa! Vihdoin! Olin pitkään toivonut sitä! Kiljuin entistä enemmän.

KIITOS KIITOS KIITOS! Jatkakaa samaan malliin! Enemmän juttua OC:sta. KIITOS VIELÄ SYDÄMENI POHJASTA.Hauskaa syksyä!

PS. Lost-hössötys voisi loppua."

Pysy nuorena. Tilaa Mix.

Isosiskoni ystävä kertoi vuosia sitten, että 24 vuoden rajapyykki huonoin mahdollinen ikä. Silloin ei ole kuulemma nuori eikä aikuinen eikä oikein mitään siltä väliltäkään. Väliinputoaja vain. Olin samaa mieltä.

Puolisen vuotta maailmaa 24-vuotiaana pällistelleenä alan uskoa toisin. Ei tämä hassumpi ikä olekaan, väliinputoajana on hauska olla! Minulla on Oikea Työ, josta saan Oikeaa Palkkaa. Samaan aikaan olen kuitenkin kirjoilla rakkaassa opinahjossa, joka takaa erinäisiä opiskelijaetuja. Koulu on myös turvasatama, jonne voi aina palata, jos kaikki menee pieleen.

24-vuotiaana saa pukeutua ihan miten ikinä haluaa. Jos teinittää, voi kiskoa teinivaatteet ylle eikä kukaan tuhise selän takana, että mitä tuo vanhus yrittää. Ikäryhmästä toiseen sujahtaminen sujuu muutenkin helposti. Voin tanssia sulassa sovussa teinien kanssa MTV-tanssitunneilla ja sen jälkeen nitkutella selkää notkeaksi toimistorouvien niska-selkä-jumpassa.

Mainostoimistossa, jossa olen töissä, olen ainoa, joka voi napata Suosikin ja Mixin matkaan ja ilmoittaa, että itsellenihän minä nämä. Kukaan ei kuitenkaan kyseenalaista, ettenkö pystyisi tekemään töitä siinä, missä muutkin. Enkä missään nimessä halua hommiani huonommin tehdäkään.

Elelen saman katon alla poikaystäväni kanssa, mutta kaikki on vielä uutta ja innostavaa. Minun ei tarvitse huidella sinkkuna ympäri kaupunkia, mutta toisaalta kukaan ei kysele hääpäivistä ja lastenhankintasuunnitelmistakaan. Luojan kiitos. Sellaiseen en missään nimessä olisi vielä valmis! Toisaalta, jos olisin, ei minua enää teinimorsiameksi kukaan morkkaisi.

Elämän peruslinjat alkavat suunnilleen olla kasassa siinä määrin, että tiedän, mitä tulevaisuudelta haluan ja millainen ihminen haluan olla. Mitään ei kuitenkaan ole vielä kiveen kirjoitettu ja se tuo lisää mielenkiintoa jokaiseen päivään. En esimerkiksi tiedä tarkalleen, missä kaupungissa asun vuoden päästä. Mitä tahansa voi tapahtua!

On tämä kyllä niin mukavaa, että taidan ensi vuonnakin täyttää 24 vuotta!

Lopuksi vielä terveiset Hepulta. Sen mielestä tämä oli turhin merkintä ikinä ja minun pitäisi keskittyä olennaiseen. Olennaista on se, että Genesis-rehu pääsi loppumaan. Heppu ei ole tyytyväinen.