Elämä on iloinen asia

Katoan viikonlopuksi mökille grillaamaan soijapihvejä, herkkusieniä ja ananaksia. Iloista, suunnilleen raitista ja reipasta juhannusta kaikille!

 Iik, mitä tapahtuu?

Voi ei, mene pois. 

Böö! En tykkää! 

Liityin MySpaceen. Aluksi olin kovin skeptinen ja epäilin, mahtaako siitä olla oikein mihinkään. Nyt olen kuitenkin täysin myyty. Niin paljon musiikkia ja musiikinystäviä! Mahtavuutta!

http://www.myspace.com/piialaajala

Viime vuonna istuskelin bussissa ja katselin Ripsipiirakka-bändin mainosta. Rupesi ärsyttämään.

- Mikä ihmeen nimi tuo muka bändille on? Kamalaa ajatellakin jotain piirakkaa, jonka taikinaan on eksynyt ripsiä. Kenellä on noin sairas mielikuvitus? Yäk!

Muut loivat varovaisen katseen.

- Niin, Piia, sehän tarkoittaa samaa kuin..hmm… kirkkovene…

Pää löi, jos mahdollista, vielä enemmän tyhjää. Mitä yhteistä voi olla piirakalla ja kirkkoveneellä? Ei niin mitään järkeä koko touhussa. Muut yrittivät selittää, että esimerkiksi ilmakuvana vene näyttää tietynlaiselta. Ei auttanut. Minulle väännettiin rautalangasta, että niin, teinit piirtävät niitä. Veneitä? Miten niin? Ei voi olla. Lopulta kaverini piirsi ripsipiirakan / kirkkoveneen huurteiseen ikkunaan ja punastuin.

On se silti ihan typerä nimi bändille.

Elämässäni on tällä hetkellä aika paljon uutta meneillään. Työpaikka vaihtuu, koulu jää taka-alalle, muutan uuteen kaupunkiin avoliittoon… ja sitten yhtäkkiä taivaalta tipahtaa kasa epäilyksiä. Haluanko tätä? Pystynkö tähän? Mitä tapahtuu koko sosiaaliselle elämälleni ystävien jäädessä Tampereelle? Olenko valmis heittäytymään näin vakavanlaatuiseen parisuhteeseen? Mikä nykyisessä elämässäni on oikeastaan vikana, miksi minulla on niin kiire pois?

Tavattoman vaikeita kysymyksiä, jotka aiheuttavat tavattoman odottamattomia reaktioita. Ne taas sekoittavat pakkaa vielä vähän lisää. Sitten taas valvotaan öitä, unohdetaan syödä ja pohditaan ihan turhia.

Ehkä on parempi vain lakata miettimästä. Päättää, että menen nyt ja näin on näreet.

Niin teki kanikin tänään ja pääsi hamsterikammostaan.

Musti herää päiväuniltaan.

Kani valmistautuu päiväunille.

Leijona aloittaa uuden päivän. 

Sohvahan se tosiaan on. Viimeisten viikkojen aikana olen viettänyt siinä huomattavan paljon aikaa. Omaan, pehmoiseen sohvaan ei tarvitse kuin istahtaa ja saman tien on unten mailla. En ole pariin viikkoon selvinnyt päivääkään ilman muutaman tunnin päiväunia. Viime viikolla hälytyskellot alkoivat tosin piristä, kun rupesin nukahtelemaan myös toisten sohville. Taitaa olla rautalääkkeen paikka.

Kysymys: Miltä näyttää ihminen, joka on palkattu oman alan töihin?

Vastaus:

Huomenna irtisanon itseni nykyisestä työpaikastani, vaikka jatkankin siellä kesän loppuun. Elokuun 7. päivä pakkaan kanin ja hamsterin matkaan ja muutan Helsinkiin poikaystäväni luo.