Tänään höpöttelin kanille epämääräisiä juttuja, samalla kun keittelin teetä. Se istui matolla korvat hörössä ja tuijotti suuret ruskeat silmät pyöreinä. Tulin pohtineeksi, että eläinmaailmassa moinen into kuunnella puhetta on melko harvinaista. Toki lähes jokainen otus oppii ei-sanan tuntemaan, mutta useimmille puhe on vain harmitonta taustaääntä. Kanit ovat siitä herttaisia, että ne tosiaan keskittyvät kuuntelemaan, mitä sanottavaa omistajalla on. Niin, ja tottakai ne ymmärtävät joka sanan ;)
Siivosin tänään Mustin häkin, koska lähden pariksi päiväksi Pohjanmaalle ja se jää omiin oloihinsa. Musti on ollut reipas, pirteä ja edelleen käsikesy. Se on kyllä elämäni ensimmäinen lemmikki, joka on kesyyntynyt vanhoilla päivillään yksin omassa mökissään.
Olen nyt ollut pari päivää astmatutkimusten takia PEF-seurannassa. Toisin sanottuna puhaltelen mittariin aamun, illoin ja kirjaan tuloksia ylös. Ei näillä näkymin näytä oikein hyvältä. Terveydenhoitaja antoi mukaani taulukon, johon rastia parhaat tulokset jokaiselta päivältä. Ilman lääkettä en pääse edes taulukon asteikoille asti. Taisi jäädä haaveeksi suunnitelmat toisen hevosen hankkimisesta jonain päivänä. Onneksi on kuitenkin paljon hyviä muistoja edesmenneestä Penni-pojasta.
