Istuskelin tänään bussissa matkalla tenttiin, kun muistin yhden talvisen lauantaipäivän (saattoi muuten olla sunnuntaikin) kauan sitten. Olin silloin hädin tuskin ihmisen kokoinen alaluokkalainen. Vähän fiksumpaan ikään ennättänyt isosiskoni leipoi juustosarvia ja niitä sitten ahmimme peltikaupalla. Tiedä sitten, tuliko sokerihumala vai iskikö hulluus muuten vain, mutta nauraa käkätimme hysteerisinä koko loppupäivän. Yhdessä vaiheessa muistan maanneeni selälläni lumihangessa ja hihittäneeni vain hullun lailla vedet silmistä valuen.

 

Sen päivän jälkeen minua on aina naurattanut, kun näen juustosarvia.

Juustosarvet