Töissä oli taas raskas päivä. Pidin kahdeksan tunnin aikana yhden vartin mittaisen tauon. Alkaa motivaatio käymään vähiin tuossa paikassa.

Onneksi on nuo eläinkaverit! Työahdistus unohtui kokonaan, kun tulin kotiin ja Heppu Hepulius pomppi vastaan. Sillä oli tänään tulikoe: pidin sitä ensimmäistä kertaa vapaana kokopitkän työpäivän. Hyvin meni. Se ei ollut käynyt missään kielletyssä paikassa (sohva tai sänky), ei ollut pissinyt asiattomiin paikkoihin eikä tuhonnut mitään. Olen pikku pupusestani hirveän ylpeä. Jos kaikki menee hyvin, ensi viikosta alkaen pidän sitä vapaana myös yöt.

Musti tuli eilen mökistään jo kahdeksalta illalla (nykyisin liikkuu yleensä vain aamuyöllä) tervehtimään. Katsoa tapitti pienillä silmillään ja tuntui sanovan, että nyt olisi lenkin aika. Niinpä vein sen keittiöön, siivoilin häkkiä ja annoin sen seikkailla mielipiilossaan uunin takana. Tunnin kuluttua Musti oli jo niin väsynyt, että nostin sen ihan käsin takaisin häkkiin eikä sillä ollut mitään vastaansanomista. Näin vanhemmiten se tullut mahdottoman kesyksi (mikä toki viittaa myös siihen, että se on niin vanha, ettei jaksa enää vastustellakaan).

Kun tietää, ettei Mustilla enää ole paljoa aikaa, sen kanssa on aina vähän tunteet pinnassa. Yritän pitää siitä niin hyvää huolta kuin ikinä mahdollista. On se kuitenkin niin hyvä hamsteri, että ansaitsee parhaat mahdolliset eläkepäivät. 

Tässä vielä pikkusiskoni ottama tuore kuva Hepusta: 

 Heppu suosikkityynynsä kimpussa