Elämä on iloinen asia

Uusi blogi on viimein pystyssä, vaikka viritettävää ja suomennettavaa vielä riittääkin! Tästä lähtien jutut päivittyvät osoitteeseen www.hamsteri.net/blog . Tervetuloa ja muistakaa päivittää linkitykset :)! Tämä alusta siirtyy nimittäin ajasta iäisyyteen.

Outo otsikko, eikö vain? Torstain Metro-lehdessä oli vastaava, mutta siinä kerrottiin naisartistista. Vastaava otsikko Elinasta tai Annasta ei aiheuta ollenkaan samanlaista riitasointua.

Miksi ei? Miksi naisten luovuus ja muut aivotoimintaan ja itsenäiseen ajatteluun viittaavat merkit ovat edelleen suuri ihmetyksen aihe?

Tämä on taas vähän tällaista telaketjujen helistämistä, mutta perhana. Ei tuollaisia otsikoita enää lehtiin, kiitos! Jätetään ne sinne kivikaudelle.

PS. Viritän hamsteri.netin puolelle uutta blogialustaa, tulen julkaisemaan sen pian. Sillä on uusi, uljas ulkoasu, mutta sama perusidea. Jatkossa jutut päivittyvät sinne. Stay tuned.

Olipa kiireinen alkukesä! Töissä on riittänyt haipakkaa ja muutto Ensimmäiseen Omaan Asuntoon työllisti vapaa-ajalla. Ennätin kuitenkin juhannuksen tienoilla käväistä Pohjanmaalla lataamassa akkuja. On mukavaa käydä välillä maalla, kun täällä Helsingissä elämä on niin toisenlaista. Täällä paukutan töitä kahdeksasta kuuteen, hyppään ulkona syömässä ja kirmailen kaupoissa. Perhossa taas voi palata takaisin juurilleen ja olla se maalaistyttö, joka pohjimmiltaan olenkin.

Uusi asuntomme on Etelä-Haagassa ja se on vuonna 2003 valmistunut kerrostalokaksio. Heppu Pumpeli pääsi arvoiseensa asuintilaan ja sai parvekkeesta oman imperiumin. Koska parveke on suuren huoneen kokoinen ja kauttaaltaan lasitettu, yksi kani mahtuu sinne oikein mukavasti. Heppu tosin käy ahkerasti kylässä myös sisätiloissa. Viime perjantaina katselimme Buffyn kutoskautta yhdessä. Minä iskuskelin sohvalla ja kani makoili selkänojalla ja nuoli välillä niskaani.

Elokuussa aloitan ratsastustunnit Punametsän ratsastuskoulussa Espoossa, jottei maalaistyttö minussa ihan kokonaan katoaisi. Kokeilen vähän, miltä hevostelu tuntuu ja miten allergian kanssa pärjäilen. Tavoite olisi, että ratsastustunnit kerran viikossa toimisivat ponnahduslautana takaisin hevosmaailmaan muutenkin.

Nyt on muuten yksi artisti ylitse muiden: Sophie Ellis-Bextor. Ihanan pirtsakkaa poppia, jossa on kuitenkin rautaista ammattitaitoa ja asennetta mukana! Uusimman levyn suosikkibiisi on If you go, mutta tässä on hieno video (uudempi sinkkulohkaisu löytyy You Tubesta myös):

Kevät tuli ja urheiluhulluus iski. Työpaikan väki sai houkuteltua minut salirinkiin ja nyt yritän pontevasti nostella rautaa kahdesti viikossa. Olen joka paikasta kipeä! Erityisesti selkä on kankeana.

Kevätys vaivaa pupuakin, niin paljon se on kouhottanut viime päivinä. Minun oli taas pestävä se, kun se oli päiväsaikaan loikannut keittiönpöydälle ja kaatanut oliiviöljyt päälleen. Heppu Hepulikanin kanssa ei yksinkertaisesti voi olla tarpeeksi varovainen. Pesemisestä se ei järkyttynyt enää yhtä paljon kuin viimeksi, mutta päätti kesken kaiken hypätä syliini. Tuli sitten pestyä omistaja samalla.

Eilen juhlin kevään tuloa Kalliossa. Onnistuin jostain syystä eksymään ja harhailin yksinäni pitkin Kalliota. Sain seurakseni ontuvan juopon ja olin saada kananmunasta päähäni. Jotkut pellavapäät keksivät nimittäin heitellä parvekkeelta kananmunia ohikulkijoiden päälle. Yhdeltä naiselta olisin pyytänyt vähän opastusta, mutta hän käveli suoraan päälleni ja jatkoi matkaansa kuin ei olisi huomannutkaan. Äkkiseltään Kallio ei vaikuttanut paikalta, josta ihan heti lähtisin etsimään sitä omaa asuntoa.

Postaan tänne myöhemmin kevätkuvia lenkkipolulta, jonne aion suunnistaa juuri nyt.

Sunnuntaina surffailin töiden lomassa YouTubessa ja innostuin etsimään vanhoja musiikkivideoita. Oli ilo löytää muun muassa seuraavat pätkät:

1. Don Huonot: Suojelusenkeli. Olin teinivuosina armoton fani ja osasin koko tuotannon ulkoa. Sittemmin levyt ovat harmi kyllä jääneet hyllyyn pölyttymään. Suojelusenkeli muistui mieleen parin kuuntelukerran jälkeen. Edelleen kolahtaa!

2. Tori Amos: Spark, God, Silent all these years. Kun vuosia sitten huudatin tauotta Tori Amoksen tuotantoa ja sahasin erityisesti yhtä biisiä, kävin aika rankkoja juttuja läpi. Sen vuoksi en oikein edes pysty kuuntelemaan näitä biisejä enää. Oli kuitenkin hienoa nähdä videot ensimmäistä kertaa.

Se yksi biisi, jota soitin kerta toisensa jälkeen, on tässä:

Oli hämmentävää huomata, että videoon on yhdistetty kaikkien aikojen suosikkibiisini ja lempisarjani. Säikähdin vähän, miten synkkä yhdistelmästä tuli. Ei oikein kuvaa sielunmaisemaani ainakaan nykytilanteessa.

Minulla oli oikein mukava, leppoisa pääsiäinen. Tanssin tanssipeliä, kävin Tampereella ja katselin nostalgiavideoita YouTubesta. Maanantaiaamuna kohtasin kuitenkin pääsiäisyllärin, joka palautti nopeasti maan pinnalle. Kun kömmin silmät puoliummessa vessaan, löysin kanini vessanpöntöstä.

Minulla ei ole aavistustakaan, kauanko se siellä oli istuskellut. Ilmeisesti se oli avannut raolleen jääneen vessanoven ja luullut hyppäävänsä pöydän päälle. Loppu onkin historiaa. Onneksi se on jo aikuinen kani eikä ihan pienimmästä päästä, joten kastui vain takapuolestaan.

Eipä siinä muu auttanut kuin pestä haiseva kani saman tien ensimmäisellä aineella, joka käteen osui (oli muuten Sebamedia). Loppupäivän Heppu oli melko vaikeana. En usko, että se niinkään vessanpöntöstä järkyttyi, mutta pesemisen ja kastumisen se otti raskaasti. Se luuli, ettei häntä märkänä voi pomppia normaalisti ja pelkäsin, että se oli satuttanut itsensä. Kun häntä kuivui, Heppu palautui kuitenkin normaaliksi. Eräs kaverini totesi, että sille kannattaisi ostaa sukelluslasit vastaisuuden varalle.

Ohessa vielä huippumielenkiintoinen videoklippi parin viikon takaa, ajalta ennen vessanpönttöseikkailua.

Pupu seikkailee taas

Add to My Profile

Viime aikoina on pitänyt kiirettä aikuiseksi kasvamisen kanssa. Olen tehnyt töitä, juhlinut parhaan ystäväni häitä ja kummipoikani synttäreitä, opetellut ajamaan Ruoholahden S-Marketiin, tankkaamaan auton ja pitämään koulutuksia. Toiminimi pitäisi perustaa heti. Myös valmistuminen ja oman asunnon osto siintävät lähitulevaisuudessa.

Kaiken tämän keskellä rupesin huolehtimaan ehdottoman tärkeistä asioista, kuten siitä, miksi suosikkikampaaja ei vastaa sähköpostiin ja enkö tosiaan ole päivittänyt blogiani aikoihin.

Jatkan pian uusien merkintöjen naputtelemista. Luvassa juttua ainakin Heppu-kanin uusimmasta tempauksesta, tanssimatosta ja YouTubesta.

Lupailin tuossa vuoden alussa loppuunpalamisen mainingeissa, että aion vielä tulla elämäni kuntoon. Niinhän siinä sitten kävi, että työkuviot ja samalla muutkin asiat järjestyivät. Irtisanouduttuani keräsin voimia muutaman viikon ja sain kuin sainkin uuden vakipaikan. Palkkani parani 500 eurolla, sain uuden puhelimen, kunnollisen työterveyshuollon, hirmu kivat työtoverit eikä ylitöitäkään tarvitse enää tehdä joka päivä. Työmatka lyheni kymmenellä minuutilla.

Parasta on se, ettei tarvitse pelätä, kun aamuisin menee töihin. Oli inhottavaa elää monta kuukautta tilassa, jossa sydän hakkasi kohtalaisen urheilusuorituksen sykettä ja koko ajan oli kylmä hiki päällä. Silloin ei syömisestäkään tullut mitään, mikä osaltaan aiheutti sen, että menin niin huonoon kuntoon. Työsuhteena aika oli lyhyt, jatkuvana stressitilana aivan liian pitkä. Vaikka uudessa paikassa haasteita riittää varmaan yhtä lailla ja enemmänkin, vastuuta on kuitenkin jakamassa muutkin. Se helpottaa elämää uskomattoman paljon.

Nyt jaksan taas harrastaakin entiseen malliin. Olen luistellut, lenkkeillyt ja aloittanut uudestaan bodybalance-tunnit. Kirjoja luen aivan hulluna ja pupun kanssakin tulee oltua enemmän. Kaiken kaikkiaan olen taas palautunut omaksi itsekseni ja elämä tuntuu ihanalta.

“We all fall to the floor at some point, it’s how you pick yourself up, that’s the real challenge, isn’t it?”

Olen koukussa Idolsiin! Viime kerralla kilpailijat eivät herättäneet minkäänlaisia tuntemuksia, joten toinen kausi jäi katsomatta. Tämä kolmas on kuitenkin korvannut viime vuoden pettymyksen.

Ehdoton suosikkini tänä vuonna on Ruslanas “the Slimy” Kirilkinas! Jonain päivänä aion vielä opetella lausumaan ja kirjoittamaan tuon sukunimen. Tässä vielä tuokiokuvanen Maikkarin Idols-sivustolta.

- Miten voin olla tässä, kun unohdin sanat? Ruslanas kyseli itseltään yllättyneenä kyynelten valuessa pitkin poskipieliä.

On olemassa yksi asia, josta en pidä ollenkaan. Kanin kynsien leikkaaminen.

Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin Heppu Hepulius on kuin sähköjänis, kun sen kynsiä yrittää leikata. Sitä täytyy kesyttää ja väsyttää vaikka kuinka kauan, ennen kuin se suvaitsee olla paikallaan. Senkin jälkeen se yrittää tasaisin väliajoin sätkiä muualle. Se on luonteeltaan joskus aivan uskomaton hepulikani.

Toiseksi minulla on fobia. Pelkään kuollakseni osuvani kynsien verisuoniin. Tiedän järjen tasolla, että leikkaan kynsiä liian vähän ja että ne ovat liian pitkät, mutta siitä huolimatta en vaan pysty leikkaamaan enempää. Ajatus verisuoneen osumisesta on ihan liian kamala.

Olen miettinyt, että pitäisi varmaan kiikuttaa Heppu eläinlääkärille ja leikkuuttaa siellä kynnet kunnolla lyhyiksi. Sitten olisi ehkä itselläkin matalampi kynnys ottaa kunnolla pois pituutta. Mutta onkohan vähän noloa viedä terve otus eläinlääkärille vain kynsienleikkuun takia?

“Mun kynsiin et koske, pahis”.